Olen lukenut brittiläisen Guardianin nettisivuja kuin Jehova Raamattua ja päivän uusin tieto on se, että Keniassa Eldoretin kaupungissa on ammuttu jo toinen opposition kansanedustaja tällä viikolla. Kenian tilannetta ei enää luokitella poliittiseksi protestiksi vaan nyt puhutaan etnisestä puhdistuksesta ja Afrikkalaisten lehtien pääkirjoitukset manaavat Keniasta uutta Ruandaa. Vaikken uskokaan, en vaan halua uskoa että tilanne äityisi kansanmurhaksi on silti todennäköistä että vaalien veristen jälkipyykkien selvittelyyn kuluu Keniassa useita vuosia. Mitä enemmän noihin tapahtumiin perehtyy, sitä enemmän alan tuntemaan inhimillistä myötä tuntoa ihmisiä kohtaan joiden kodit on poltettu ja jotka ovat joutuneet lähtemään pois kodeistaan pakolaisleireille. Samaan aikaan tunnen myös itsekästä vitutusta siitä, että lähes puoli vuotisen erittäin rankan hakuprosessin jälkeen, saatuani unelmieni työpaikan, tilanne Keniassa muuttuu tällaiseksi. En olisi koskaan voinnut uskoa tätä työtä hakiessani. Nyt lähtö häilyy epämääräisessä tulevaisuudessa ja päämajasta ei ole kuulunut inahdustakaan sen jälkeen kun kuulin tulleeni valituksi. Ei voi kun toivoa rauhaa ja jatkaa tuskaista kärvistelyä ja uutissaittien seurantaa.